Uuteen nousuun

Viime aikoina syvissä vesissä uituani ajattelin, et nyt on aika nousta kohti pintaa, koska en jaksa enää pidätellä hengitystä ja oon muutenkin paska uimari, joten kun pääsen pinnalle, niin aion räpiköidä kohti rantaa. Oishan se pitänyt jo intissä tajuta, kun en päässyt uimatestiä läpi.

Olipas sekava ja kummallinen alotus tekstille, mut sehän sopii mulle kuin kasvohalvaus naamalle. 😏

Pari viime kuukautta on ollut pahimmat mielelle, mitä muistan tästä omasta 7- vuoden vuoristoradasta. Suurin syyllinen taitaa olla lääkkeet, joita on jouduttu muuttamaan viime aikoina rankalla kädellä. Ne joilla on kokemusta mielialalääkkeistä, tietävät varmasti mistä puhun, muilla ei sit ole hajuakaan. Mielialalääke on muuten semmonen kirosana ihmisille, et käytetään tässä yhteydessä käsitettä "voimavaralääke", kuten mun mömmöboxin kyljessä olevassa tarrassa lukee. 😀

Lääkkeen sisäänajo on aina yhtä kuoppanen tie. Näissä lääkkeissä ei ole mitään takuuta siitä, et toimisivat tai edes helpottaisivat oloa. Sen takia onkin yks ässäarpa, tuleeko jeesiä vai ei. Buranan kun otat, niin tiedät kyllä mitä saat, näistä ei voi samaa sanoa. Pahimmassa tapauksessa otetaan takapakkia, mut onneks se on vain väliaikasta. 

Sisäänajaessa oireet korostuvat ja usein siihen liittyy myös yleistä pahoinvointia ja väsymystä. Pidätät siis alkuajan oksennusta ja oot koko ajan väsynyt. Vittu miten siistii olla koko ajan darrassa. 👌🏻

Itepä olen tieni valinnut. Monethan pelkää näitä mömmöjä ja eivät uskalla syödä niitä, vaikka lekuri olisikin määrännyt kuurin. Ymmärrän senkin näkökulman ja jos ongelma on muuten ratkottavissa, niin se tie kannattaa ainakin kokeilla ensin. Itellä silloin vuoden 2014 lopussa ei ollut enää vaihtoehtoja, kaikki oli kokeiltu 5-vuoden vääntöjen jälkeen. Kerran ne on jo mua auttaneet, joten ei auta kun uskoa et auttavat myös tulevaisuudessa, kunhan löydetään taas se oikea.

Tällä hetkellä tuntuu jo vähän paremmalle. Valoa tunnelin päässä näkyy ja mitä oon sitä tarkemmin katellu, niin ei näyttäis olevan rekanvalot. 😉

Mistä sen sitten huomaa että oikeeseen suuntaan on menty? Hyvä kysymys.

Fiilikset on heitteleviä ja se on hyvä merkki. Välillä ärsytttää tai oikeestaan vituttaa, kun taas välillä on ilonen ja hyvällä päällä. Tuntee elävänsä ja jotain pitäis välillä vissiin tuntea et voi elää, muuten olis turhan tasanen maasto kuljettavana. Olipas taas selkeesti sanottu. No mut tietäjät tietää!

Välillä jaksaa/ kiinnostaa jopa tehä jotain duunejen lisäks ja musiikki kuulostaa hyvältä. Pohjalla ollessa nimittäin kaikki musa kuulostaa suhteellisen paskalta. Tai se on tasasta höttöä, jota ei kiinnosta kuunnella, mut ei kyllä hiljaisuuttakaan. Esimerkiks autoa ajaessa siin on aikamoinen ongelma ratkottavaksi. 🤔

Kohti parempia oloja, pari askelta eteenpäin, välillä yks taaksepäin. Kaikkihan sen tietää, et nousut on laskuja mukavampi olotila, joten henkinen kippis sille! 💪🏼

-A