Palasina

"Kun ei jaksa, eikä kiinnosta."

Muistaakseni oon aloittanut joskus aikasemminkin tekstin näin. Voisin käpertyä talviunille ja palata elämään keväällä. Haluan olla karhu.

Sille on tuntunut viimeset 2-3 kuukautta. Psyyke ei kestä vastoinkäymisiä. Tavoitteena se, että jaksaa käydä edes töissä ja suoriutua arjesta 2 vuotiaan lapsen kanssa, tosin vain 50% ajasta koska parisuhde meni puihin. Sekin tottakai vie ihmismielen alas.

Oon pistänyt merkille että ihmiset on huolissaan musta ja ei ihme, niin oon mäkin. Kivuissa ja matalassa mielialassa taapertaminen on haastavaa ja usein ei vain jaksais, mut ku on pakko.

Oon maannut useamman kerran kylppärin lattialla kun oon romahtanu totaalisesti. Se on paras paikka kyseiselle aktiviteetille koska siel on lattialämmitys. Luultavasti oon itkenyt viimesen 3 kuukauden aikana enemmän kuin koko aikuisiän aikana on tullut aikasemmin porattua. Tuntuu tosin välillä todella hyvältä kun saa sen pahan olon pihalle kyyneleiden muodossa. Tuntuu et jollain tavalla rakennan itteeni uudelleen kun näistä palasista vaan saan jotain kasaan.

Täl hetkel pidättelen oksennusta sohvalla ja mietin mitenköhän selviydyn parin tunnin päästä alkaviin pojan futistreeneihin. Uusi kipulääke aiheuttaa tämmösen mukavan haittavaikutuksen.

Jossain tuol taustalla kuitenkin on se minä, joka näkee sen valon tunnelin päässä. Varmaan mun paras ominaisuus eli positiivisen kaivaminen kaiken kuran seasta. 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Noita ainakin ite tarvitsen ja eiköhän se muillekin maistu. ✌🏻

- Antti