Sananen kroonisesta kivusta

Nyt tuli parin vuoden tauon jälkeen tarve avautua.

- Kipu on väistämätöntä, mutta kärsiminen vapaaehtoista.

Halki, poikki ja pinoon. Ihanan yksinkertaista, mut todellisuus on jotain muuta. 

Ukrainan sota, läheisen haimasyöpä, pitkäaikaisen ystävän aivosyöpä. Onko niillä vaikutusta mielialaan? Tottakai on. 

Onko mielialalla vaikutusta kivun tuntemuksiin? Tietysti.

Mutta miksi se alamäki on viimeisen parin viikon ajan ollut niin raju? Kipu on hiipinyt päähän, niskaan, selkään, jalkoihin joka kolkkaan ympäri kroppaa.

Mielialaa se ei ainakaan nostata mut just nyt tilanne mielialan kanssa suhteellisen okei.

Kipu pienentää kuplaa jossa elän. Se tekee putkikatseiseksi ja luovuus katoaa. Se poistaa pilkettä silmäkulmasta, joka on tavaramerkkini. Se tekee elämästä totisempaa. Keskittymiskyky kärsii ja kun se on muutenkin rajallinen on kaupassakäyntikin haastavaa puuhaa. Sen kanssa ei opi elämään, mut sen kanssa on elettävä.

Mutta oma lapsi 8kk antaa perspektiiviä kun hän herää klo 5.30 ja ei pysty olemaan hymyilemättä.

En minäkään siinä tilanteessa.

Tulevaisuus on tuolla jossain ja se on valoisa.

- Antti