Outo päivä / Outo mieli

Klo 6.00 kello soi. Väsyttää niinkun aamusin aina, vähän ahdistunut olo, koska näin unta et mua ei kuunneltu unessa, kun tilitin mun tuntemuksia ystävälleni. Se vaan jauho omia juttujansa. Mua ärsytti ja vitutti. Itsekäs paska! Ilmotinkin sille viestitse, et ens kerralla sit kuuntelet mua... kun ilmestyt mun uniin. Se pyys anteeks ja lupas kuunnella ens kerral. Joten tilanne hallinnassa. 😁👌🏻

Klo 7 maissa pääsin sit töihin. Ihan normiaamu, ei muuta ku hihat heilumaan. Tervehdittiin hyvän ystävän / duunikaverin kanssa, se meni jotenkin näin: "se on vittu morjesta". Kaksi kertaa tämä kaunis lause, kahdesta eri suusta.

Klo 9 ennen kävin kaupassa. Siellä joku keski-ikänen ukko ihmetteli mulle ääneen, miksi pahvinkeräysastia oli vitamiinihyllyn edessä. Yhtäkkiä kulman takaa ilmestyi vanhempi nainen joka kysyi multa "onko teillä vehnäjauhot missä?". 

Vastasin et vaikee sanoa, kun en oo täällä töissä. Siinä sitten naurettiin tilannetta porukalla ja nainen siinä tokas, että oli joltain toiseltakin asiakkaalta jo kysellyt samaa juttua.😆

No nainen sit hävis paikalta ja se ukko rupes kertomaan mulle, et sil on ad/hd, eikä se käy töissä sen takia, vaan on eläkkeellä jne. Tarinaa oli niin pirusti, äijällä riitti juttuja. Jouduin aika hätäseen lähtemään paikalta, ettei menis koko päivää siellä kaupassa. Toivotin hyvät päivänjatkot ja karkasin takas töihin. Tai oikeastaan kassoille asti, koska "vehnäjauhomummo" tunsi kokeneensa vääryyttä, koska maksoi mielestään ylihintaa appelsiinimehustaan. Väärässähän se mummeli oli ja kassa kävi hakemassa sille sit sen oikean, tarjouksessa olevan 1,19€ maksavan mehun. Siinä sit odotettiin, jonoa tais olla parikymmentä ihmistä. 

Mummelin härväyksen jälkeen kassa myi vielä välistä yhelle ukolle kaljakeissin, jota se ei ollut pystynyt ostamaan kun vasta nyt, koska kello löi 9.00.

Suomen alkoholilainsäädäntö. ❤️

Vihdoinkin pääsin pois kaupasta. 

Klo 10 aikoihin duuniautossa, mietin mitä musiikkia kuuntelisin. Mikään ei oikeen napannut, joten rupesin kuuntelemaan Yle Areenan kautta Depressiopäiväkirjat- podcastia. Luonnollinen valinta. Ok ei ehkä kaikille. 

Erittäin koskettava ja rehellinen kertomus siitä, mille masentuneesta ja ahdistuneesta ihmisestä tuntuu. Kolahti kyllä mulle ja pystyn moniin ajatuksiin samaistumaan. Suosittelen! 

Tuli vähän itellekin tuskasempi olo hetkeksi, mutta jälkeenpäin olo on jopa jollain tavoin helpottunut. 

Kun kuulee muiden kokemuksia mielensairastelusta, saa jotenkin enemmän ymmärrystä ja voimaa omiin ajatuksiinsa.

Klo 13 pintaan sit duunissa ystäväni jota "vittu morjestin" aamulla mainitsi String Emil nimisen hahmon. Sano et "käy googlaamassa, sä saattaisit digata siitä". Tiesin et se on jotain ihan helvetin outoa. No enhän mä voinut vastustaa kiusausta ja laitoin googlen laulamaan. Katoin muutaman kuvan, muutaman youtubepätkän, ja kyllä ne oli todella outoja. Mut hauskoja, tai ainakin nauroin vedet silmissä niille. En muista, millon oisin nauranut niin paljon, en ainakaan tänä vuonna.😂

Käykää tsekkaamassa : String-Emil. 

Nyt kello on 16.22 ja makaan kotona sängyssä. Samalla kun kirjotan tätä, syön kylmiä verilettuja. Outo, hauska ja maanisdepressiivinen päivä kaiken kaikkiaan ollut tähän mennessä. Nyt nukun päiväunet ja ilolla / pelolla odotan, mitä ilta tuo tullessaan. 😳

-A