Ihmisraunion kesäloma

Suunnitelmissa oli, et kirjotan seuraavan kerran, kun on jotain positiivista kirjotettavaa.

Ois tullut sen verran pitkä tauko näemmä, et pysytään vanhassa kunnon "vittu mul on paska olo" teemassa. ✌🏼

Tässä on yritetty viimeset 5- viikkoa ajaa sisään uutta lääkitystä ja mielelle tutuksi jo tullut suomalainen supersankari Vituiks Män näyttäytyi taas. Nyt ajetaan sit alas tämä ja ens viikon alusta alotetaan uusien voimavarakarkkien syöminen. Nykyinen lääkitys on lähinnä vain pahentanut ahdistuksen oireita ja aiheuttaa väsymystä ihan saatanasti. Nukun 9-10 tuntia yössä, eikä sekään riitä. Päivällä tekis mieli nukkua kun väsyttää koko ajan, mut ei unta saa millään, eikä edes kiinnosta nukkua. Ei kyl kiinnosta mikään muukaan, mut pitää varmaan ajatella, et tekee sellasia asioita jotka tekee paskasta olosta vähemmän paskemman. Onnihan on sitä kun ei koko ajan vituta, eiks se näin mennyt? 😎

Kesäloma alko eilen ja lekurille mainitsinkin puhelimessa, et jos ei olis alkanut, ni sit oltais menty sairasloma termillä eteenpäin.

Nyt pitäis varmaan repiä kesälomasta jotain posia irti? No makaan nurtsilla aurinkoa palvoen, kuuntelen musaa ja kirjotan tätä tekstiä. Vois sitä paskemminkin mennä? Ei tässä auta kun minimoida kärsimys ja kertoa ittelleen et tää tunne on vaan väliaikainen. Kuten mun psykiatri sano mulle eilen "ei anneta periks, eiks nii?". Näinhän se just on; jos antaisin periks, ni se ois lopullinen ratkaisu. Jokainen voi rivien välistä lukea, mitä se tarkoittaa. Mut se ei ole vaihtoehto täs tapauksessa, joten jatketaan taistelua. 💪🏼

Monet lääkitsee ahdistustaan alkoholilla. Ymmärrän kyllä senkin tien. Hyväksyminen ja ymmärtäminen on kuitenkin eri asia. 

Varmasti onkin helpottavaa paeta todellisuutta dokaamalla, tai vetämällä kamaa. Seuraukset voi vaan olla suhteellisen vittumaiset. Pitää osata elää hetkessä, mut pitää muistaa et on tulossa myös huominen, ylihuominen ja ens vuos.

Joka tapauksessa olo on jollain tavalla optimistinen uuden lääkityksen suhteen. Ja toivoa pitää olla, muuten menee liian paskamaiseks tää tarpominen. Sillä ei oo väliä monta kertaa mä kaadun, vaan sillä kuinka monta kertaa mä nousen sieltä. Kliseistä paskaa eiks nii, mut näin se on vain ajateltava, että selviää. 👊🏼