Ahdistus
Ajattelin vähän avata, mille tuntuu jatkuva ahdistus. Jokainenhan kokee ahdistuksen tunnetta tietyissä elämänvaiheissa, mutta kun se on jatkuva tunne, se rajottaa elämistä todella rankasti.
Mulle ahdistus on tunne, että oon jatkuvasti pelokas ja jännittynyt. Jännitän ja pelkään käytännössä koko ajan jotain, jota en edes itse osaa tarkoin kuvailla. Sille vaan tuntuu ja senhän ymmärtää täysin, että kyseessä on "vain tunne". Sen kun sais pois päältä, niin olis elämä helppoa. Kuvittele, että olisit jatkuvasti stressaantunut jostain. Tää stressaaminen ei vaan ole hetkittäistä, eikä helpota missään vaiheessa. Joskus tuntuu sille, kun olisi jatkuvasti krapulassa. 24/7 darra, se on kovaa hommaa.
Käsittämätöntä on se, ettei itsekään tiedä, mikä ahdistaa. Lääkäritkin ovat kyselleet "mikäs sua sitten konkreettisesti ahdistaa?" - vittu kun en osaa sanoa! Jos osaisin, voisin ehkä käsitellä sitä asiaa jotenkin. Mutta kun vaan tuntuu sille. Se tunne on tuskasen raastava. Vie voimia niin paljon, että arkinen suorittaminenkin on ajoittain todella raskasta. Silloin kun on ahdistus on pahimmillaan, haluaisi vain nukkua sen olon pois, mutta kun ei pysty edes nukkua koska ahdistaa. Käytännössä on sitten hereillä, eikä oikein pysty tekemäänkään mitään, koska keskittyminen mihinkään on todella hankalaa. Ajatukset pitäisi saada suunnattua täysin johonkin muuhun. Urheilu ja videopelit on hyvä keino, mutta ei niitäkään voi loputtomiin harrastaa. Siinä hajoo kroppa tai pää lopullisesti.
Nyt kun olen joutunut olemaan pois töistä, ahdistus on pahentunut. Duunikin toimii terapiana, kun saa ajatukset suunnattua siihen. Miks sit olen ollut pois töistä? Energiat ei ole riittänyt siihen. Osittain siitä syystä, et olen nukkunut huonosti. Monimutkanen ongelmako? No kyllä näin vittu on.
Ens viikolla aion taas palata duuniin ja voin vain toivoa, et energiat riittää arjen pyöritykseen.
Sen verran oon sinnikäs sissi, et tän paskan vielä selätän. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, joita mult ainakin toista löytyy. Bring it on bitch! 💪🏼
-A
Mulle ahdistus on tunne, että oon jatkuvasti pelokas ja jännittynyt. Jännitän ja pelkään käytännössä koko ajan jotain, jota en edes itse osaa tarkoin kuvailla. Sille vaan tuntuu ja senhän ymmärtää täysin, että kyseessä on "vain tunne". Sen kun sais pois päältä, niin olis elämä helppoa. Kuvittele, että olisit jatkuvasti stressaantunut jostain. Tää stressaaminen ei vaan ole hetkittäistä, eikä helpota missään vaiheessa. Joskus tuntuu sille, kun olisi jatkuvasti krapulassa. 24/7 darra, se on kovaa hommaa.
Käsittämätöntä on se, ettei itsekään tiedä, mikä ahdistaa. Lääkäritkin ovat kyselleet "mikäs sua sitten konkreettisesti ahdistaa?" - vittu kun en osaa sanoa! Jos osaisin, voisin ehkä käsitellä sitä asiaa jotenkin. Mutta kun vaan tuntuu sille. Se tunne on tuskasen raastava. Vie voimia niin paljon, että arkinen suorittaminenkin on ajoittain todella raskasta. Silloin kun on ahdistus on pahimmillaan, haluaisi vain nukkua sen olon pois, mutta kun ei pysty edes nukkua koska ahdistaa. Käytännössä on sitten hereillä, eikä oikein pysty tekemäänkään mitään, koska keskittyminen mihinkään on todella hankalaa. Ajatukset pitäisi saada suunnattua täysin johonkin muuhun. Urheilu ja videopelit on hyvä keino, mutta ei niitäkään voi loputtomiin harrastaa. Siinä hajoo kroppa tai pää lopullisesti.
Nyt kun olen joutunut olemaan pois töistä, ahdistus on pahentunut. Duunikin toimii terapiana, kun saa ajatukset suunnattua siihen. Miks sit olen ollut pois töistä? Energiat ei ole riittänyt siihen. Osittain siitä syystä, et olen nukkunut huonosti. Monimutkanen ongelmako? No kyllä näin vittu on.
Ens viikolla aion taas palata duuniin ja voin vain toivoa, et energiat riittää arjen pyöritykseen.
Sen verran oon sinnikäs sissi, et tän paskan vielä selätän. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, joita mult ainakin toista löytyy. Bring it on bitch! 💪🏼
-A
Kommentit
Lähetä kommentti