Kun mieli sukeltaa

Muutama kuukaus hiljaa ja sitten kun jonkin aikaa mieli sukeltaa tulee tarve kirjoittaa. On vain niin paha olo niin kirjoittaminen käyköön terapiasta.
Ajattelin jakaa avautumisen kolmeen osioon joista yritän avata tuntemuksia parhaani mukaan.

Masennus

Maaliskuun alusta rupes fiilikset sukeltamaan. Tasasen tappavasti päästy tähän päivään. Herään aamulla hyvin nukutun yön jälkeen todella väsyneenä, eikä oikeastaan kiinnosta nousta sängystä. Paikkoja särkee kuin olisin ollut Anthony Joshuan nyrkkeilysäkin roolissa koko yön. Kaikki mitä pitää tehdä tuntuu vastenmieliseltä, mutta pakko se aamupala on syödä et jaksaa taas muutaman tunnin eteenpäin. Hampaiden pesukin tuntuu urheilusuoritukselta. Mielihyvää on vaikea saada oikeastaan mistään koska ei vaan kauheasti ylipäätänsä kiinnosta mikään. Sosiaalinen elämä olisi nollissa ilman koronashowtakin. Ei riitä energiat, eikä kiinnostus. Välillä saatan vähän nauraa asioille, joka antaa ehkä muutamaksi sekunniksi hyvää fiilistä. Musiikki kuulostaa suurimmaksi osalta paskalta, tai ei oikeastaan yhtään miltään. Lähinnä epämääräiseltä ja ärsyttävältä mölyltä. Joistain positiivista biiseistä saattaa saada ok fiilistä, välillä taas synkempi musa antaa samaistumis mahdollisuuden josta tulee sellanen omanlainen hyvä fiilis kun kokee et muutkin tarpoo välillä syvissä vesissä. Elämä tuntuu suoritttamiselta ja vain selviytymiseltä päivästä toiseen.
Töissä ja julkisilla paikoilla oon sosiaalista kontaktia välttelevä ja alakuloinen. Yritän kuitenkin parhaani mukaan olla mukava, vaikka välillä en siihen taida pystyä. Turhautuneisuus puskee läpi ja saatan olla herkästi äkäinen jos tulee vastoinkäymisiä.

Ahdistus

Vuorokaudessa on n. 8-9 tuntia jolloin en tunne ahdistusta. Ne menee sängyssä nukkuessa. Ahdistusta on todella vaikeaa kuvailla. Tietäjät tietää. Terveyskirjasto.fi kuvailee sitä näin:

Yleistyneelle ahdistuneisuushäriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli ilmenevät useimpina päivinä ja yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja huoleen    yhdistyy levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.

Mulla on oikeastaan oireena melkein noi kaikki mitä tuossa mainitaan. Oon levoton ja jännittynyt koko ajan. Levottomuus ja väsymys samassa paketissa on vittumainen tunne. Tuntuu kuin jotain pitäis tehdä mut ei vaan yksinkertaisesti jaksa eikä kiinnosta. Pakotan kuitenki itteni tekemään asioita ja käyn lenkillä tai treenaan lihaskuntotreenejä koska kyllä niistä jälkeenpäin tulee hyvä fiilis. Oon fyysisesti mielestäni aika hyvässä kunnossa ja se varmaan auttaa jaksaa eteenpäin edes vähän paremmin. Jos saisin valita niin tässä olossa vain söisin hampurilaisia, pizzaa ja sushia ja varmaan ryyppäisinkin et saisin turrutettua mielen. Niistä ei vaan ne jälkitilat oo ihan samoja hyviä fiiliksiä kun urheilusta.

Kipu

Joka aamu kun herään paikkoja särkee. Kipu on yleensä polttavaa ja kroppa on jäykän tuntunen koko päivän ajan. Eniten kipu tuntuu jaloissa. Pohkeita ja reisiä särkee ja usein mietinkin et oonko edellisinä päivinä tehny jotain mistä se johtuu. Välillä oon tehnyt salilla edellisenä päivänä yläropan treenin ja seuraavana päivänä on jalat kipeät. Mikä logiikka? Jos mun pitäis "kuunnella kroppaani" en vois tehdä mitään, mut en kyllä olla tekemättäkään mitään. Helvetin yksinkertaista. Kipu aiheuttaa myös käsien vapinaa joten esim. kirjoittaminen kynällä tai esim. tän tekstin tuhertaminen iPadilla on haastavaa.


Kaiken kaikkiaan nää kolme juttua tekee must epävarman ja aran tyypin ja sen takia esim. sosiaalinen elämä kärsii pahasti. No korona-aikana se taitaa olla aika normitilanne meille kaikille.
Valoa antaa kuitenkin aina se, et on tästä paskasta ennenkin noustu.

- Antti