Astetta parempi
Jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin haluaisin alkuun mainita, että otsikkoon viitaten en väitä olevani parempi kuin tuo lahtelainen rap- muusikko.
Sitten itse asiaan ja naama näkkärille eli ns. peruslukemille, joka tässä tapauksessa on hieman vino, mutta niin on mielikin. Viime ajat on mennyt aika hyvin ja olotilat on ollut hyvässä nousussa positiivisempaan päin. Energiaa on ollut tehdä asioita ja oon ollut ilonen, joka on varma merkki siitä et voin paremmin. Tykkään heittää (paskaa) läppää ja olla äänessä välillä liikaakin. Onneks ikä on tuonut järkeä olla välillä hiljaakin.
Mistä nää paremmat olot on peräisin? Helppo vastata: lääkkeistä. Oon jo monta vuotta tiennyt, että jotain häikkää on vuonna 2010 pääkopan välittäjäaine- tuotantoon tullut ja sitä ei millään liikunnalla, ruokavaliolla tai terapialla korjata. Toki noistakin on apua, että se olo ei olis ihan toivottoman paska, mutta se ei paljoa mua lohduttanut kun olo oli surkea.
Usein tulee ihmeteltyä mielialalääkkeiden demonisointia. Porukka jotka ei ole ikinä ite syönyt kuuriakaan, tai kokeilleet kerran tuomitsevat ssri- napit aivan täysin. Toki kaikki keinot kannattaa ennen lääkkeitä kokeilla ajan kanssa, mutta monelle niistä on jeesiä siihen, että saavat ittensä liikkeelle, syömään paremmin ja terapiastakin on jotain hyötyä kun ei pää ole aivan sumussa ja pystyy paremmin kuvailla tuntemuksiaan. Ei lääkkeitä kuitenkaan heti pidä tuputtaa ja moni varmasti syö niitä myös täysin turhaan.
Olot ovat siis oikeella tiellä, vaikka kyllä sitä mielialat heittelee välillä häränpyllyä. Sitä se varmasti tulee olemaan viiimeseen hengenvetoon asti. Välillä saatan myös tulkita omia fiiliksiä vähän turhankin kriittisesti ja siks tehdä typeriä analyysejä omasta olosta. Terapeuttikin sano, että todennäkösesti ajattelen ylipäätänsä ihan liikaa. Kyllä tosiaan puhutaan allekirjottaneesta. Oman elämänsä filosofi.
Tähän joku nokkela positiivinen lopetus. 🙏🏼
Sitten itse asiaan ja naama näkkärille eli ns. peruslukemille, joka tässä tapauksessa on hieman vino, mutta niin on mielikin. Viime ajat on mennyt aika hyvin ja olotilat on ollut hyvässä nousussa positiivisempaan päin. Energiaa on ollut tehdä asioita ja oon ollut ilonen, joka on varma merkki siitä et voin paremmin. Tykkään heittää (paskaa) läppää ja olla äänessä välillä liikaakin. Onneks ikä on tuonut järkeä olla välillä hiljaakin.
Mistä nää paremmat olot on peräisin? Helppo vastata: lääkkeistä. Oon jo monta vuotta tiennyt, että jotain häikkää on vuonna 2010 pääkopan välittäjäaine- tuotantoon tullut ja sitä ei millään liikunnalla, ruokavaliolla tai terapialla korjata. Toki noistakin on apua, että se olo ei olis ihan toivottoman paska, mutta se ei paljoa mua lohduttanut kun olo oli surkea.
Usein tulee ihmeteltyä mielialalääkkeiden demonisointia. Porukka jotka ei ole ikinä ite syönyt kuuriakaan, tai kokeilleet kerran tuomitsevat ssri- napit aivan täysin. Toki kaikki keinot kannattaa ennen lääkkeitä kokeilla ajan kanssa, mutta monelle niistä on jeesiä siihen, että saavat ittensä liikkeelle, syömään paremmin ja terapiastakin on jotain hyötyä kun ei pää ole aivan sumussa ja pystyy paremmin kuvailla tuntemuksiaan. Ei lääkkeitä kuitenkaan heti pidä tuputtaa ja moni varmasti syö niitä myös täysin turhaan.
Olot ovat siis oikeella tiellä, vaikka kyllä sitä mielialat heittelee välillä häränpyllyä. Sitä se varmasti tulee olemaan viiimeseen hengenvetoon asti. Välillä saatan myös tulkita omia fiiliksiä vähän turhankin kriittisesti ja siks tehdä typeriä analyysejä omasta olosta. Terapeuttikin sano, että todennäkösesti ajattelen ylipäätänsä ihan liikaa. Kyllä tosiaan puhutaan allekirjottaneesta. Oman elämänsä filosofi.
Tähän joku nokkela positiivinen lopetus. 🙏🏼
Kommentit
Lähetä kommentti