Ei jaksa, ei kiinnosta.

Allekirjottaneen aloitekyky tehdä jotain alkaa olemaan aika nollissa. Toisaalta tuttu tunne, mut onhan se raskasta pakottaa itseään tekemään asioita. Joku vois sanoa, et älä pakota vaan ota rennosti. Se ei oo vaihtoehto, koska jos jään tuleen makaamaan niin siitä ei hyvää seuraa.

Tein päätöksen lopettaa ainakin tällä erää mielialalääkkeiden syönnin ja nyt oon ollut viikon "kuivilla". Vaikea vielä sanoa onko mitään muutosta tullu ja tässä vaiheessa se ois muutenkin liian aikasta. Kärsivällinen pitää olla, vaikka näin reilun kahdeksan vuoden vääntämisen jälkeen sekin tuntuu lähinnä vitsiltä. Mut eipä tässä oo vaihtoehtoja, joten katsotaan nää kortit loppuun asti.

Voisin yrittää kuvailla hieman tuntemuksia tosta aloitekyvyn puutteesta ja mielihyvän poissaolemisesta. Esimerkkinä voisi toimia tämä kesäloma-aamu:

Heräsin klo 8.30 ja ensimmäinen ajatus oli ettei jaksa nousta. Yritin väkisin nukkua lisää, mutta sekin rupes vaan ahdistamaan lisää kun ei unta saa. Olin nukkunut tossa vaiheessa reilu 9- tuntia joten tuskin enää oli tarvetta unille. Kysymyshän on siitä, ettei kiinnosta olla hereillä. Sängyssä maateessani yritin keksiä jotain kivaa mitä tänään tapahtuu. En keksiny mitään. Lopulta nousin kun pakotin itteni ylös.

Tänään päivän ohjelmassa olisi käydä kuntosalilla, urheilukaupassa katsomassa löytyykö sieltä jotain riepuja, päivällä parturissa ja illalla juoksulenkki jonka jälkeen sauna. Ihan kiva päivä paperilla mun silmille. Mut todellisuus on sitä ettei noista mikään kiinnosta vittuakaan. Vaihtoehtona on sohvalla makaaminen joten valitsen mieluummin noi edellämainitut. Kyse on oman olonsa parantamisesta. Periaatteessa tiedän 100% varmuudella, et jos/ kun teen noi asiat niin mulla on illalla parempi olo kun nyt on. Jotain mielihyvää sieltä siis saan selkeesti. Jostain muustakin saan siis mielihyvää kuin orgasmista, joten tilanne ei ole täysin toivoton. 😚

Eilisen parhaat fiilikset sain itkemisestä. Aikuisiällä oon varmaan pari kertaa itkenyt, joten tää on aika harvinaista "herkkua". Siis siitä tuli oikeesti hyvä fiilis. Jotenkin puhdistunut olo. En edes tiedä tarkemmin miks itkin, mut ajoin autoa ja pillitin. Hoitokoira istui takapenkillä ja varmaan ihmetteli, et mitä oikein poraat. 😅

Toiset hyvät fiilikset sain musiikista. Biisi tais olla Laura Närhen - Supersankari. Tuntui kuin olisin saanut voimaa siitä kappaleesta ja kylmät väreet meni läpi kehon aika vahvasti. Muutenkin näissä tiloissa kuuntelen lähinnä herkkää musaa, muu ei oikeen toimi just nyt. Lääkkeiden lopetuksen seurauksena aivojen välittäjäaineet taitaa vähän sekoilla? Toisaalta näitä fiiliksiä tässä varmaan vähän epätoivosesti hakeekin- haluaa tuntea vahvasti jotain.

Osittain yksinäinen viikonloppu edessä, joka ajatuksena ahdistaa aika paljon. Toisaalta ei mua ole viime aikoina kiinnostanut kun avovaimon ja perheen seura. Jotenkin helpompi olla läheisten seurassa näissä oloissa. Huomenna näen vähän kavereita kun mennään fudispelejä katsomaan frendin luo. Rehellisesti sanottuna ei kiinnosta sekään, mut tiedän et jälkeenpäin siitä saa hyvät fiilikset. Ja ainakin paljon paremmat kun himassa yksin nysväämisestä.

Meen parin viikon päästä suoliston toimintaan erikoistuneen ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Jos sieltä sais jotain apuja näihin vaivoihin. Suolisto kun taitaa olla todistetusti vahvasti mukana myös näissä mielenhäiriötiloissa. 

Nyt lähen punttikselle parantaa oloa. 💪🏼

Hyvää kesää, koittakaa saada pesää!

- Antti