Miesmenkat

Viimeset pari viikkoa oon kärsinyt miesmenkoista. Ei tää nyt mikään miesflunssan tavalla lamauttava tauti ole, mut on tässäkin oma työmaansa. Ja mitä olen peilin avulla tarkistanut, en ole löytänyt tikkua pyllystäni, eikä sloggeissani ole hiekkaa. Tuntuu, et sytytyslanka on turhan lyhyt armottomaan vitutukseen.

Tiedän et lääkityksen annostuksella on omat vaikutuksensa, kun sitä optimitilaa edelleen haetaan. Oon miettinyt myös muita ulkoisia syitä tottakai. Tällä hetkellä esimerkiksi duuni on aikamoista tervanjuontia ja pienetkin vastoinkäymiset saa näkemään punaista. Lisäksi se, et olen kaamoksesta mahdollisesti väsynyt vaikuttaa myös asiaan. Duunien jälkeen ei oikeen energiaa/ kiinnostusta ole mihinkään. Raskasta tallaamista kun vitutus vie voimat.

Mikä ratkaisuksi? - Hyvä kysymys. Pitkää pinnaa jne? Töiden vaihto? - Aika näyttäköön.
Ei oo kuulunut tapoihin tehdä hätiköityjä ratkaisuja, enkä aio nytkään niin tehdä. Aika parantaa nämäkin "haavat". Just nyt on myrskynen sää, mut pitää pysytellä paatissa.

Ja koska tapana on löytää asioista jotain positiivisia puolia, niin en oo ollu tällä viikolla niin kärttynen ja väsynyt kun viime viikolla. Eli nyt vaan tamppoonia sinne mihin aurinko ei paista ja kieroutuneen vinoa hymyä huuleen vaan.

- vittu
- perkele
- saatana

Ps. Anteeksi liiasta kiroilusta hanipuppelit <3