#someantti
Sosiaalinen media. Veispuukki, vitteri, instarami, snäptsätti, vatsappi jne. tiedätte varmasti mistä on kyse. Uhka vai mahdollisuus? - Erittäin hyvä kysymys.
Ite ahkerana somen käyttäjänä oon pistänyt merkille molemmat puolet. Antaa kyllä paljon, mutta pahimmassa tapauksessa ottaa vielä enemmän. Vai kuinka raskasta on mielestäsi lukea Facebook syötteesi päivityksiä sillon, kun on jossain tehty terrori-isku tai Suomessa tapahtunut raiskaus?
Kaikilla on mielipide siitä mitä pitäisi tehdä, minkä väriset ja uskoset ihmiset pitäisi teloittaa mielellään kiviä käyttäen. Voin vastata puolestasi: Se on ihan VITUN raskasta.
Somessa on se hyvä puoli, että siellä saa yksittäinenkin ihminen äänensä kuuluviin. Mutta siinä samassa se on erittäin huono puoli. Tiedän paljon sellasia ihmisiä, joilla ei mun mielestä pitäisi olla minkäänlaisia tilejä sosiaalisessa mediassa. Niin paljon ne lietsovat sitä pahahenkisyyttä, koska heillä on paha olla. Ja se on ymmärrettävää, mutta kanava aivan liian väärä siihen jos ei ole minkäänlaista suodatinta. Toisaalta en voi tuomita heitä, koska olen itekin sekä livenä että somen-/ internetin maailmassa hyvinkin avoin tapaus, mutta mietin mitä haluan itsestäni kertoa julkisesti. Ei sitä kuitenkaan kannata liikaa miettiä, koska silloin menee pohja koko hommalta.
Silloin kun ite voin psyykkisesti pahoin, en pyöri somessa paljoa. Huomaan, että se vain lisää ahdistuksen tunnetta, kun jollain tavoin löytääkin sieltä vaan sen pelkän negatiivisen. Toisaalta ahdistunut ihminen taitaa löytää joka asiasta negatiivista. Mut se on ihan loogista, että kun ei halua olla livenäkään sosiaalinen, niin ei halua olla sosiaalinen mediassakaan. Urposti muotoiltu, mut ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan :)
Some vain tuntuu just sillon ahdistavalta ja sitäkin välttelee, niin kuin kaikkea muutakin "ylimääräistä" asiaa tai tehtävää.
Sitten taas kun voin hyvin, pyörin somessa suht paljon. Välillä varmaan liiankin paljon, jollain tavoin addiktoidun siihen. Ja mitä enemmän käytän, kommentoin ja vastailen, sitä kovempaa rupee lumipallo vierimään ja sitä enemmän on reagoitavaa. Dopamiinit hyrrää päässä kun ilmoituksia tulee ja puhelin piippaa, joka on samaan aikaan stressaavaa mutta siistiä. Voi helvetti mikä tunne :D
Some on kakspiippunen juttu - kaks teräinen miekka - kolikon molemmat puolet jne. Melkein yhtä monimutkanen kuin elämä tai naisen mieli. Okei, no rajansa kaikella. Luurin näprääminen on kuitenkin pidettävä jossain rajoissa. Se on jotenkin sääli kuinka ihmiset ovat älylaitteidensa orjia tänä päivänä. Välillä olis hyvä vaikka laittaa ne iPhonet ja iPadit äänettömälle toiseen huoneeseen, jolloin pystyt keskittymään siihen hetkeen ihan oikeesti. Sehän on tutkittu asia, että pöydällä / näkyvillä oleva älypuhelimesi häiritsee keskittymistä, vaikka se olisi näyttö pöydässä kiinni etkä näkisi ilmoituksia.
Itse liityin Facebookiin vuonna 2008 ja siitä alkoi mun "someura". Paljon on koettu ylä- ja alamäkiä, mutta mulle se on kyllä antanut enemmän kun ottanut. Kaikista asioista on mietittävä ne plussat ja miinukset, sen jälkeen katsottava mikä on lopputulos. Tässä tapauksessa positiivinen, joten sopivassa määrin nautittuna someurani voi jatkua.
Someystävällisin someterveisin,
#someantti
Kuvan lähde
Ite ahkerana somen käyttäjänä oon pistänyt merkille molemmat puolet. Antaa kyllä paljon, mutta pahimmassa tapauksessa ottaa vielä enemmän. Vai kuinka raskasta on mielestäsi lukea Facebook syötteesi päivityksiä sillon, kun on jossain tehty terrori-isku tai Suomessa tapahtunut raiskaus?
Kaikilla on mielipide siitä mitä pitäisi tehdä, minkä väriset ja uskoset ihmiset pitäisi teloittaa mielellään kiviä käyttäen. Voin vastata puolestasi: Se on ihan VITUN raskasta.
Somessa on se hyvä puoli, että siellä saa yksittäinenkin ihminen äänensä kuuluviin. Mutta siinä samassa se on erittäin huono puoli. Tiedän paljon sellasia ihmisiä, joilla ei mun mielestä pitäisi olla minkäänlaisia tilejä sosiaalisessa mediassa. Niin paljon ne lietsovat sitä pahahenkisyyttä, koska heillä on paha olla. Ja se on ymmärrettävää, mutta kanava aivan liian väärä siihen jos ei ole minkäänlaista suodatinta. Toisaalta en voi tuomita heitä, koska olen itekin sekä livenä että somen-/ internetin maailmassa hyvinkin avoin tapaus, mutta mietin mitä haluan itsestäni kertoa julkisesti. Ei sitä kuitenkaan kannata liikaa miettiä, koska silloin menee pohja koko hommalta.
Silloin kun ite voin psyykkisesti pahoin, en pyöri somessa paljoa. Huomaan, että se vain lisää ahdistuksen tunnetta, kun jollain tavoin löytääkin sieltä vaan sen pelkän negatiivisen. Toisaalta ahdistunut ihminen taitaa löytää joka asiasta negatiivista. Mut se on ihan loogista, että kun ei halua olla livenäkään sosiaalinen, niin ei halua olla sosiaalinen mediassakaan. Urposti muotoiltu, mut ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan :)
Some vain tuntuu just sillon ahdistavalta ja sitäkin välttelee, niin kuin kaikkea muutakin "ylimääräistä" asiaa tai tehtävää.
Sitten taas kun voin hyvin, pyörin somessa suht paljon. Välillä varmaan liiankin paljon, jollain tavoin addiktoidun siihen. Ja mitä enemmän käytän, kommentoin ja vastailen, sitä kovempaa rupee lumipallo vierimään ja sitä enemmän on reagoitavaa. Dopamiinit hyrrää päässä kun ilmoituksia tulee ja puhelin piippaa, joka on samaan aikaan stressaavaa mutta siistiä. Voi helvetti mikä tunne :D
Some on kakspiippunen juttu - kaks teräinen miekka - kolikon molemmat puolet jne. Melkein yhtä monimutkanen kuin elämä tai naisen mieli. Okei, no rajansa kaikella. Luurin näprääminen on kuitenkin pidettävä jossain rajoissa. Se on jotenkin sääli kuinka ihmiset ovat älylaitteidensa orjia tänä päivänä. Välillä olis hyvä vaikka laittaa ne iPhonet ja iPadit äänettömälle toiseen huoneeseen, jolloin pystyt keskittymään siihen hetkeen ihan oikeesti. Sehän on tutkittu asia, että pöydällä / näkyvillä oleva älypuhelimesi häiritsee keskittymistä, vaikka se olisi näyttö pöydässä kiinni etkä näkisi ilmoituksia.
Itse liityin Facebookiin vuonna 2008 ja siitä alkoi mun "someura". Paljon on koettu ylä- ja alamäkiä, mutta mulle se on kyllä antanut enemmän kun ottanut. Kaikista asioista on mietittävä ne plussat ja miinukset, sen jälkeen katsottava mikä on lopputulos. Tässä tapauksessa positiivinen, joten sopivassa määrin nautittuna someurani voi jatkua.
Someystävällisin someterveisin,
#someantti
Kommentit
Lähetä kommentti