Alamäki

Kuukausi sitten oikeastaan kaikki hyvin, tai korkeintaan jotain huonoja merkkejä ahdistuneisuushäiriön suhteen. Siihen sit kevätflunssa pariks viikoks ja päälle poskiontelontulehdus, johon jouduin syömään antibioottikuurin ja pakka korvien välissä on aivan sekasin. Mut niinhän se on aikasemminkin ollut, et jopa parissa päivässä tilanne saattaa muuttuu täysin suuntaan tai toiseen.

Joskus mietin, et miten vitussa se on mahdollista, et pää reagoi näihin pikkujuttuihin näin vahvasti ja sitä kautta tulee myös fyysisii oireita jotka rajoittaa 24/7. Vai lähteekö se tässä tapauksessa niistä fyysisistä oireista kun suolisto ottaa lukua antibiooteista? Mene ja tiedä.
Esim. väsymys, unihäiriöt, huimaus, päänsärky, kiputilat ympäri kroppaa ja heikottava olo vie ison osan energioista. Ja noi on vain osa niistä oireista, joita löytyy aika loputon lista.

Miten tää sit vaikuttaa arkisesti:
Sosiaalinen fobia häiritsee välillä, eli julkiselle paikalle meno voi olla helvetin kiusallista, ylipäätänsä ihmisten kanssa puhuminen voi olla väkinäistä ja ei oikein tiedä miten päin olis. Tuttujenkin kanssa jopa tää sama. En tiiä viekö noi fyysiset oireet keskittymiskyvystä niin ison siivun, et tommonenkin tilanne on jotenkin vaikea. Tuntuu, et kroppa ei käytännössä palaudu kunnolla edes perus 8-tunnin duunipäivästä ja sohvalla lojumisesta. Ja älä huoli, kyllä täs on sillon liikuttu kun on ollut "terve". Terve siks heittomerkeissä, koska ei tässä täysin terveitä oo oltu enää vuoden 2009 jälkeen. Kuten jo aikoja sitten sanoin, tällasessa vaiheessa olo on joko huono tai todella huono.

Hätä ei oo kuitenkaan tämän näkönen. Onneks tän tajus jo hyvissä ajoin ja täältä noustaan taas psykiatrin avustuksella niinku aikasemminkin. Jotain vähän kestävämpää ratkaisuahan tähän toivois, mut eipä siihen oo noi mua viisaammatkaan pystyneet. Joka tapauksessa katotaan mitä keksitään ja vinkkejäkin otetaan vastaan ;)

- Antti