Psykoterapiaa ja mindfulnessia
Nyt se taas löyty: nimittäin halu kirjoittaa. Ainakin yhden tekstin verran.
Kakskymppiselle Antille kun joku ois kertonut, et sit ku oot reilu kolkyt niin käyt psykoterapiassa ja osallistut mindfulness- verkkokurssille. 😅
En ois tajunnu kummastakaan asiasta luultavimmin yhtään mitään, enkä ois ottanut selvääkään. Ei tainnut kiinnostaa, eikä ollut tarvetta olla kiinnostunut. Toisaalta nää kaks asiaa auttais varmasti ihan ketä vaan voimaan paremmin.
Psykiatri mulle joskus taannoin mainitsi, et yks vaihtoehto oppia käsittelemään ja ymmärtämään omia ajatuksia olis psykoterapia. Eka ajatus oli, et ei ole tarvetta semmoselle vaan kunhan saadaan lääkitys toimimaan niin kaikki on hyvin. Jollain tasolla varmaan ajattelin, et ongelma ei puhumalla tuu hävimään, koska ei ole ollut koskaan ongelmaa puhua ja olla avoin omista psyykkisistä vaivoista. Lopulta ajatukset kuitenkin muuttui ja pyysin psykiatrin kirjottamaan b-lausunnon et saadaan kelalta taloudellista jeesiä. Hintahan tommoselle "huville" on n. 60-80 euroa 45- minuutilta. Nyt maksan siitä reilu 20e per kerta.
Viisi kertaa psykoterapiassa käyneenä voin sanoa, et on ollut jokaisen pennin arvosta. Toki tollasta ei pysty millään valuutalla mitata; psyykkisesti hyvästä olosta varmasti jokainen joka kärsii vastaavista vaivoista maksais vaikka kaikki säästönsä.
Psykoterapia on opettanut mulle uusia ajatusmalleja ja oon oppinut ymmärtään omaa käytöstä paremmin. Toki myös muiden käytöstä ymmärtää nykyään paremmin ja on oppinut konkreettisesti ymmärtämään, et ainoo jota pystyy kehittää ja kenen ajatusmalleja pystyy muuttaa on minä itse. Muita voi yrittää, mut takeita onnistumisesta ei ole. Jollain tavoin se ajatusmalli kiehtoo mua, et ajattelee miten omat tekemiset ja fiilikset mitä välitän vaikuttaa muihin. Usein kuitenkin ollaan huolestuneita lähinnä muiden käytöksestä. Miksi? Ite saatetaan käyttäytyä kuitenkin ihan päin persettä, mut ei vaan mietitä, eikä edes huomata sitä. Peiliin katsomalla kehittyy henkisestikin parhaiten.
Mindfulness- verkkokurssi on myös ollut positiivinen kokemus. Eläminen hetkessä on nykyaikana vaikeeta, enkä varmaan koskaan ole sitä kunnolla osannut, vaikka niin luulinkin. Elämä tuntuu ajoittain niin vahvasti suorittamiselta, et vastapainona muutaman minuutin kestävät läsnäolon ja tietoisuuden harjoitukset on toiminut todella hyvin. Joskus vain tietoisesti rauhallisesti hengittämällä pystyy rauhoittamaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksia. Aikamoinen yllätys ollut kuinka paljon apua voi olla näinkin pienestä "vaivasta".
Jos joku kysyy niin suosittelen kyllä molempia keinoja jotta voisi henkisesti paremmin. Terapiasta ylipäätänsä on apua varmasti kelle vain. Kysehän on toki siitä kuinka suuri ongelma on ja tietysti hinnalla on merkitystä. En kuitenkaan halua olla nykytrendin mukaisesti tuputtamassa ratkaisua muiden ongelmiin. Jokainen kokeilkoon ite mikä toimii ja mikä ei. Mun neuvo on se, et kannattaa olla avoin niille "hihhulivaihtoehdoillekin".
Kaikkea kannattaa kokeilla, paitsi ananasta pizzassa.
- Antti Perspirantti
Kakskymppiselle Antille kun joku ois kertonut, et sit ku oot reilu kolkyt niin käyt psykoterapiassa ja osallistut mindfulness- verkkokurssille. 😅
En ois tajunnu kummastakaan asiasta luultavimmin yhtään mitään, enkä ois ottanut selvääkään. Ei tainnut kiinnostaa, eikä ollut tarvetta olla kiinnostunut. Toisaalta nää kaks asiaa auttais varmasti ihan ketä vaan voimaan paremmin.
Psykiatri mulle joskus taannoin mainitsi, et yks vaihtoehto oppia käsittelemään ja ymmärtämään omia ajatuksia olis psykoterapia. Eka ajatus oli, et ei ole tarvetta semmoselle vaan kunhan saadaan lääkitys toimimaan niin kaikki on hyvin. Jollain tasolla varmaan ajattelin, et ongelma ei puhumalla tuu hävimään, koska ei ole ollut koskaan ongelmaa puhua ja olla avoin omista psyykkisistä vaivoista. Lopulta ajatukset kuitenkin muuttui ja pyysin psykiatrin kirjottamaan b-lausunnon et saadaan kelalta taloudellista jeesiä. Hintahan tommoselle "huville" on n. 60-80 euroa 45- minuutilta. Nyt maksan siitä reilu 20e per kerta.
Viisi kertaa psykoterapiassa käyneenä voin sanoa, et on ollut jokaisen pennin arvosta. Toki tollasta ei pysty millään valuutalla mitata; psyykkisesti hyvästä olosta varmasti jokainen joka kärsii vastaavista vaivoista maksais vaikka kaikki säästönsä.
Psykoterapia on opettanut mulle uusia ajatusmalleja ja oon oppinut ymmärtään omaa käytöstä paremmin. Toki myös muiden käytöstä ymmärtää nykyään paremmin ja on oppinut konkreettisesti ymmärtämään, et ainoo jota pystyy kehittää ja kenen ajatusmalleja pystyy muuttaa on minä itse. Muita voi yrittää, mut takeita onnistumisesta ei ole. Jollain tavoin se ajatusmalli kiehtoo mua, et ajattelee miten omat tekemiset ja fiilikset mitä välitän vaikuttaa muihin. Usein kuitenkin ollaan huolestuneita lähinnä muiden käytöksestä. Miksi? Ite saatetaan käyttäytyä kuitenkin ihan päin persettä, mut ei vaan mietitä, eikä edes huomata sitä. Peiliin katsomalla kehittyy henkisestikin parhaiten.
Mindfulness- verkkokurssi on myös ollut positiivinen kokemus. Eläminen hetkessä on nykyaikana vaikeeta, enkä varmaan koskaan ole sitä kunnolla osannut, vaikka niin luulinkin. Elämä tuntuu ajoittain niin vahvasti suorittamiselta, et vastapainona muutaman minuutin kestävät läsnäolon ja tietoisuuden harjoitukset on toiminut todella hyvin. Joskus vain tietoisesti rauhallisesti hengittämällä pystyy rauhoittamaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksia. Aikamoinen yllätys ollut kuinka paljon apua voi olla näinkin pienestä "vaivasta".
Jos joku kysyy niin suosittelen kyllä molempia keinoja jotta voisi henkisesti paremmin. Terapiasta ylipäätänsä on apua varmasti kelle vain. Kysehän on toki siitä kuinka suuri ongelma on ja tietysti hinnalla on merkitystä. En kuitenkaan halua olla nykytrendin mukaisesti tuputtamassa ratkaisua muiden ongelmiin. Jokainen kokeilkoon ite mikä toimii ja mikä ei. Mun neuvo on se, et kannattaa olla avoin niille "hihhulivaihtoehdoillekin".
Kaikkea kannattaa kokeilla, paitsi ananasta pizzassa.
- Antti Perspirantti
Kommentit
Lähetä kommentti