Hyviä merkkejä

Hetki on mennyt kun oon viimeksi kirjoittanut tänne. Ei oo ollut inspiraatiota siihen ja välillä tuntu taas, et on heitettävä pyyhe kehään ja alotettava uus taistelu tässä lääkerumbassa.

No nyt täs vaihees voi sanoa, et onneks olin kärsivällinen.

Heinäkuun loppu ja elokuun alku meni muuten ihan ok, mutta väsymys oli hetkittäin paha ja jopa lamauttava. Ei saanut mitään helpolla aikaseksi ja sitä kautta elämä meni liikaa suorittamiseksi. Toisaalta sitähän se elämä on; suorittamista, mut tässä tapauksessa se oli vaan liian raastavaa sellaista.

Parina viime viikkona oon huomannut, et energiatasot on selvästi nousussa, mieli kirkkaampi ja selkeämpi. Ajatukset on helpompi pitää kasassa, keskittyminen helpompaa ja kropassa tutuks tulleet kiputilat ovat olleet huomattavasti pienempiä. Tuntuu, että kroppa ja mieli eivät ole niin stressaantuneita, sitä kautta ajatus kulkee ja oon huomattavasti pirteämpi sekä ilosempi. Oon siis lähempänä sitä "oikeeta itseäni" ja se on aika helvetin makee tunne. I'm back, olen selkä. Close enough.

Urheiluhommat on ruvennut maistumaan tosi hyvin, kuntosalilla on tullut ravattua ja uskokaa tai älkää oon myös ruvennut käymään juoksulenkeillä. Kyllä, minä joka oon aina vihannut juoksemista, varmaan siks ku oon lähtenyt liian kovalla vauhdilla heti kokeilemaan urpo kun olen. Ollaan käyty kauniimman puoliskon kanssa 30-60min kestäviä lenkkejä 1-2 kertaa viikossa kesäkuusta lähtien. Tällä ruokahalulla laihtumisesta ei oo kuitenkaan pelkoa. Ruoka, karkit ja omarmunkit maistuvat edelleen pelottavan hyvin. Jos jossain oon hyvä, niin se on kyllä syöminen. Syön paljon ja ihan helvetin nopeesti kaiken mitä naaman eteen pistetään. 😅

Elämä on siis viime aikoina ollut iha kliffa homma, joten eiköhän jatketa tätä samaa trendiä. 

Ei siis muuta ku lapa jäähän ja nimi lehteen! 💪🏼