Se fiilis, ku on parempi fiilis

Nyt kun on reilu viikko kesälomaa vietetty, on ihmisraunio muuttunut vähän pirteämmäksi ja aktiivisemmaksi olennoksi. Siitä merkkinä esim. se, että nousin eilen aamulla ennen avopuolisoani ja tein meille aamupalan. Ja kyllä, se on suuntaus parempaan, kuten myös se, et hampaidenpesu ei oo enää kauhean vastenmielistä. Kertoo ehkä jotain, kuinka heikossa hapessa tossa välissä oltiinkaan.
Innostus ja mielenkiinto tehdä asioita on palannut. Se on merkki siitä, et nykyinen lääkitys toimii. Tosin ei nuolasta, ennen ku tipahtaa, ettei taas tule pettymystä. Suunta on kuitenkin ylöspäin! 💪🏼


Vaikka olo onkin parempaan päin, sosiaalisissa tilanteissa oon heikko edelleen. Ja se häiritsee, koska "normisti" oon niissä mielestäni aika hyvä, varmaan senkin takia, et puhun liikaa. Puhun liikaa, mutta asiaa. Ihmiskohtaamisissa just nyt on semmonen tunne, et ois joku lukko päällä ja pala kurkussa, eikä tunne oloaan miellyttäväksi. Sellanen fiilis, että haluaa vain pois siitä tilanteesta, ainakin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vaatekaupassa toivois olevansa näkymätön, koska onhan se nyt karmee tilanne, jos myyjä tulee kysymään "voisinko auttaa jotenkin?". Tilanne on ahdistava, enkä näille tuntemuksilleni vaan voi yhtään mitään.


Yhdeksässä päivässä ollaan silti tehty huima harppaus eteenpäin, joten optimismin määrä on kasvanut. Sen kyllä huomaa tätä kirjottaessa, et ei tää pääkoppa vieläkään toimi niinku pitäis, koska tekstin muodostaminen on hankalaa ja omaan silmään nää tekstit on jotenkin aika ykstoikkosia. No mennään eteenpäin, ni eiköhän sekin rupea sujumaan helpommin. Pää kuntoon, ni tulee tekstit kuntoon! 🤘🏼

Ps. tää teksti on kirjotettu klo 5 aamulla lomapäivänä, koska ei vaan nukuta. Lääkityksen haittavaikutuksia, mut eipä tunnu missään, nukutaan sit päivällä, jos nukuttaa. 😅